Eloperäisten elintarvikkeiden tuotannon etiikasta

Jos hullun lehmän tauti jupakka on tuonut jotain hyvää tullessaan, niin sen, että eläinperäisten elintarvikkeiden tuotannon etiikasta on keskustelu aktivoitunut. Mitä eläimille voidaan syöttää ja millä tavalla, millä tavalla ja minkälaisissa olosuhteissa eläimiä voidaan hoitaa, mikä on hyväksyttävä eläinten terveystilanne jne.? Keskustelua käydään myös siitä onko luomukotieläintuotanto vai konventionaalinen tuotanto vai joku muu tuotantomuoto tulevaisuuden ”eurooppalainen tuotantomuoto”, johon suuntaan EU päätöksin hyötyeläintuotantoa tuupataan.

Perusongelmanahan länsimaissa on se, että pitää tuottaa halpaa ruokaa kansoille eli maito ja lihatuotteet eivät saa maksaa sitä mitä niiden tuotanto länsimaisissa yhteiskunnissa maksaa. Tämän ”halpa ruoka” ideologian vuoksi on kehitetty maataloustuet. Tuottajien toimeentulo ei silti ole kovin hyvä EU alueella, joten houkutus vippaskonstien käyttöön näyttää olevan aika merkittävä, varsinkin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Hullun lehmän tauti on pakottanut meidät järkiperäistämään nautojen ruokintaa eli eläinperäisen valkuaisen käyttö on kielletty märehtijöille. Biologisesti ajatellen tuntuu hullulta syöttää märehtijöille märehtijöiden luu-liharehujauhoa, koska se on ”kannibalistista” eikä ole ihmispuolellakaan osoittautunut terveelliseksi. Märehtijät ovat kasvissyöjiä, pikkuvasikkakautta lukuun ottamatta, jolloin emän maito on niille normaalia ruokaa. Sioille ja siipikarjalle taas eläinperäinen valkuainen on luonnollista niiden normaalia ravinnon koostumusta ajatellen. Kannibalismi lienee sielläkin epäilyttävää.

Eläinten ruokintamuodoista EU alueella lienee iljettävin hanhen maksan tuotanto, jossa hanhet laitetaan kehikkoon ja niille laitetaan putki vatsaan, jonka kautta niille voidaan pakkosyöttää hiilihydraattipitoista rehua suuria määriä, jotta maksa laajenisi ja saataisiin suurempi maksasaalis. Tämä on perinteinen ranskalainen tuotantomuoto, josta ajan myötä olisi saatava loppu. Kyseenalaista meidän näkemyksemme mukaan on myös keski - eurooppalainen vasikanlihantuotanto, koska vasikoita pidetään ravinnon rautaköyhyyden takia suhteellisen aneemisina. Sekä hanhen maksaa että vasikan lihaa syödään Suomessa suurena herkkuna, joten joskus tuntuu etteivät kuluttajat välitä mistään, jos oma etu (nautinto!) on jokin muu kuin eläinten etu. Joskus taas kuluttajat reagoivat olemattomiin tai lähes olemattomiin ongelmiin aivan hysteerisesti! Media on varmasti avainasemassa näiden reaktioiden aikaansaamisessa.

Eläinten hoito-olosuhteissa suurin puute on ahtaus. Tämä koskee kaikkia tuotantomuotoja, mutta on ollut kärjistyneintä suurissa kananmuna-, broiler- ja sianlihantuotantoyksiköissä. Kysymyshän on mitä suurimmassa määrin taloudellisista asioista. Ajan myötä lainsäädäntö on pakottanut väljentämään eläintiloja, mutta edelleenkin pitää käydä keskustelua talouden ja eläinten kannalta optimaalisten olosuhteiden tasapainosta. Länsimaisissa hyvinvointivaltioissa on eettisesti aika arveluttavaa pitää eläimiä liian ahtaassa vaikka sillä tavalla saataisiin halvempaa ruokaa. Eläintiloja suunniteltaessa pitää myös aina ottaa huomioon eläinlajille tyypilliset toimintatarpeet niin pitkälle kuin mahdollista. Edelliseen liittyy myös se, että perheviljelmäkokoiset tuotantoyksiköt näyttävät paremmin säilyttävän eettisesti hyväksyttävän tuotantotavan, koska yksikkökoko säilyy kohtuullisena ja tuottaja on henkilökohtaisesti vastuussa eläintensä hyvinvoinnista.

Mikä sitten on nykyaikaisessa kotieläintuotannossa hyväksyttävä eläinten terveystilanne ottaen huomioon eläinten hyvinvoinnin ja tuotteiden laadun. Tämä on erittäin vaikea kysymys, koska monenlaisia ongelmia esiintyy kotieläintuotantoyksiköissä. Osa johtuu siitä että eläimiä ruokitaan liian tehokkaasti, esimerkiksi sikojen ja broilereiden osteokondroosi ongelmat. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan 10-15 %: lla broilereista oli vakavia jalkavaivoja ja vain noin 24 % uroksista ja 50 % naaraista käveli normaalisti. Ei se lehmien utareterveystilannekaan aivan loistava ole, joskin tilanne on koko ajan paranemaan päin. Liika ahtaus aiheuttaa stressiä, mikä laskee eläinten immuunivastetta ja aiheuttaa esimerkiksi sioilla hännänpurentaa. Myös infektiopaine nousee ahtaissa tiloissa, mikä aiheuttaa esimerkiksi vasikoille keuhkokuumetta ja ripulia.

Yksikkökokojen pitää säilyä kohtuullisina ja eläimille pitää taata riittävästi tilaa ja asiantunteva hoito! Hanhenmaksan tyyppiset tuotantomuodot on lopetettava EU:n alueella. Eläinten terveyden parantamiseen sekä lajinmukaiseen ruokintaan on jatkuvasti panostettava. Pitkät eläinkuljetukset on myös saatava kuriin. Tällöin voimme hyvällä omallatunnolla syödä kaikkia kotieläintuotteita, varsinkin kun niissä olevat ravinteet liittyvät normaaliin ravinnontarpeeseemme.  

Laura Kulkas

Takaisin [+]