Eläinten kuljetusasiat eivät ole EU:ssa kunnossa

Nykyisen tiedonkeräilyn ansiosta on mahdollista tarkkaan selvittää miten hyötyeläimiä kuljetetaan, mistä minne ja koska. Tanskalaiset ovat hiljan selvittäneet kuljetuksiaan ja todenneet että jokaista Tanskassa asuvaa nautaa kuljetetaan 1,3 kertaa vuodessa. Nautoja on yhteensä noin 730.000 ja kuljetuksia noin 965.000 vuodessa. Joitakin nautoja kuljetetaan jopa 10 kertaa vuodessa. Eli käynnissä on todellinen kuljetuskaruselli! Tämä kävi ilmi pohjoismaisessa eläinten kuljetusta käsittelevässä symposiumissa hiljan.

Suurin osa kuljetuksista johtuu eläinkaupasta. Joku saa aina rahaa välistä kun eläin myydään ja kuljetetaan elävänä. Tulee helposti mieleen että onko tällaisessa mitään järkeä, kun kaikki asiantuntijat tietävät että riskit tautien leviämiselle ovat huikeat ja eläinten kokema stressi merkittävä. Tanskassa eläinten kulkemat matkat ovat yleensä suhteellisen lyhyitä, mutta jos katsotaan koko EU:ta, joutuvat jotkut eläimet matkustamaan tosi pitkiä matkoja. Uuden kuljetusdirektiiviehdotuksen piti korjata pitkien eläinkuljetusten epäkohtia, mutta ainoa mitä toistaiseksi on saatu aikaan on  se, että kuljetusaikaa rajoitettiin 9 tuntiin jonka jälkeen tulee olla tauko ja sitten saa taas kuljettaa 9 tuntia ja taas pitää tauko jne. Asia on edelleen vireillä v. 2004.

Kun katsotaan tarttuvien tautien leviämistä tilalta toiselle, totesivat tanskalaiset että heidän olosuhteissaan 70 % tartunnoista kulkee elävien eläinten ja kuljetuskaluston mukana tilalta toiselle. Ihmiset levittävät noin 6 prosenttia tartunnoista ja alueellinen leviäminen tilalta toiselle on noin 22 prosenttia. Tilanne on todennäköisesti hyvin saman suuntainen monissa muissa EU maissa Tanskan etelä puolella. Joissakin maissa eläinten vieminen markkinoille (kuten Iso-Britanniassa) vielä lisää tartuntariskiä. Markkinakäytäntöä ei saada loppumaan, koska tuottajat haluavat sosiaalisista syistä mennä markkinoille ja istumaan pubiin.

Historiallisesti eläinkuljetukset ovat saaneet paljon pahaa aikaan tarttuvien tautien leviämisen suhteen. Esimerkiksi vuonna 1889 Italian armeija toi nautaruton Afrikkaan Etiopian alueelle. Seurauksena oli, että 200 miljoonaa nautaa kuoli eli 90 prosenttia naudoista ja lisäksi nälkään 30 prosenttia väestöstä. Muutama vuosi sitten riehunut suu- ja sorkkatautia maksoi Iso-Britanniassa monta kymmentä miljoonaa euroa. Länsimaisena maana ruokahuolto kuitenkin pelasi, mutta tuottajia joutui konkurssiin. Tartunta ei tällä kertaa todennäköisesti tullut maahan eläinten kuljetusten myötä, vaan elintarvikkeen myötä, mutta tauti levisi kulovalkean tavoin markkinoiden ja eläinkuljetusten avulla.

Paitsi että eläimet joutuvat kuljetusten aikana erittäin suureen riskiin saada tarttuva tauti tai piilevä tauti muuttuu kuljetusstressin myötä näkyväksi, aiheuttavat kuljetukset muutenkin eläinten hyvinvoinnin huononemista, koska käsittely ja uuden kokeminen stressaa eläintä. Myös sosiaalisten kontaktien muuttuminen on stressi eläimille. Tutkimuksissa on todettu että eläimet kokevat kuljetusten aikana fysikaalis-anatomista stressiä, fysiologis- metaboolista stressiä ja psykologis-mentaalista stressiä. Eli kuljetukset muodostavat eläimille jonkinasteisen ongelman, riippuen olosuhteista, kuljetusmatkoista, käsittelystä ja infektiopaineesta.

Kun kaikki otetaan huomioon tuntuu siltä että eläviä eläimiä kuljetetaan liikaa ja rahan ahneus on hommaa ylläpitävä voima. Tämän vuoksi elävien eläinten kuljetuksiin tulisi puuttua jatkossa tiukemmalla kädellä. Kuljetusajat teurastamoihin voisi lyhentää yhteen maksimissaan 12 tunnin kuljetusrupeamaan. Jokin rajoitus eläimen kuljettamiselle kaupallisessa tarkoituksessa voisi myös olla paikallaan. Ei voi olla eläimen kannalta hyväksi joutua 10 kertaa vuodessa myydyksi ja joutua uuteen paikkaan, vaikka kuinka joku haluaa tienata välistä. Lihakauppaa tulisi jatkossa ohjata ruhojen ja ruhon eri osien kauppaan, eikä kiusata eläviä eläimiä kohtuuttomasti. Myös Suomessa on syytä tutkailla käytäntöjä ja niiden kehittymistä.

Laura Kulkas

Takaisin [+]