Kemiallisten aineiden käyttöpolitiikasta

Jokaisen on syytä ennemmin tai myöhemmin miettiä omaa kemiallisten aineiden  käyttöpolitiikkaansa. Erilaiset kemikaalit, kuten lääkkeet, desinfektioaineet ja torjunta-aineet, ovat arvokkaita apuvälineitä maatiloillamme. Niiden käytöllä on kuitenkin myös haittavaikutuksia, kuten resistenssi-ilmiöiden kehittyminen ja aineiden kertyminen luontoon. Näistä haittavaikutuksista tiedetään yllättävän vähän. Kuitenkin epäillään vahvasti esimerkiksi länsimaisten miesten sperman laadun huononeminen viimeisten vuosikymmenten aikana johtuvan erilaisten kemiallisten aineiden kertymisestä luontoon.

Koska tarkkaa tietoa ei ole kemiallisten aineiden kaikista mahdollisista haittavaikutuksista, kannattaa yleisesti noudattaa ns. varovaisuusperiaatetta. Eli käyttää kemiallisia aineita mahdollisimman vähän. Käytön etuja ja haittoja kannattaa pohtia ja punnita, niin että saavutetaan optimaalinen tulos sekä eettisesti että  taloudellisesti. Ympäristön hyvinvointi ja resistenssi-ilmiöt kemiallisille aineille kuuluvat ilman muuta pohdinnan piiriin. Valitettavasti käyttöstrategioita joudutaan useimmiten tekemään hyvinkin vaillinaisen tiedon valossa, ainakin toistaiseksi.

Eläinlääkkeistä tärkeimmät aineet, joita käytetään kotieläintiloilla ovat antibiootit, hormonit ja loislääkkeet. Suomessa on melko yleisesti hyväksytty periaate, että ainoastaan sairaita eläimiä hoidetaan lääkkeillä tai että lääkinnällisellä ennaltaehkäisylle pitää olla hyvä perustelu, esimerkiksi loislääkkeiden käytöllä. Ajan myötä on kuitenkin käynyt selväksi ettei kaikkia eläinten sairauksia kannata hoitaa lääkkeillä, koska osa paranee itsestään ja osa ei parane edes lääkkeillä. Tällöin on jouduttu tilanteeseen, jossa olisi kyettävä arvioimaan koska kannattaa hoitaa ja koska ei. Turhat lääkehoidot kun vain maksavat, lisäävät ympäristön kuormitusta ja saattavat olla lisäämässä riskiä resistenssi- ilmiöiden kehittymiselle.

Tuottaja saa hyvän käsityksen lääkkeiden käytöstään kokoamalla yhteen antibioottien ja hormonien käyttö karjassaan yhden vuoden aikana ja vertaamalla lukuja kansallisiin keskiarvolukemiin. Kun tilastoa on kertynyt useampana vuonna, voi tarkastella oman toimintansa kehitystä. Mikäli hoitokertoja on paljon, on syytä pohtia, miksi omalla tilalla on niin paljon hoitoja. Hoitojen määrän vähentäminen tai pitäminen kohtuuden rajoissa ei ole mikään itsetarkoitus, vaan tarkoituksena on saada eläimet pysymään terveinä, niin että ne tuottavat ja voivat hyvin. Jos hoitoja on paljon, on syytä entistä tarmokkaammin paneutua sairauksien ennaltaehkäisyyn. Kun se onnistuu vähenee hoitotarve luonnollista kautta.

Karjan hedelmällisyyden parantaminen, paitsi ruokinnan ja kiimatarkkailun tehostamisen kautta, myös hormonihoidoilla on käypä tapa suurimmalla osalla kotieläintiloista. Kun lehmien tuotokset nousevat, lisääntyy laihtuminen alkulypsykaudella, mikä johtaa enenevässä määrin biologiseen hormonitoiminnan seisahtumiseen. Tilanne korjautuu ajan myötä kun elimistön energiatase saadaan normalisoitua. Mutta poikimaväli pitenee ja maidontuotannon taloudellisuus ei ehkä ole aivan optimaalinen. Kiimakiertoja käynnistetään hormonien avulla, mitä enemmän karjat tuottavat sen enemmän hoidetaan ja mitä enemmän hoidetaan = käynnistetään kiimakiertoja, sitä suurempia keskituotoslukemia saadaan. Pahimmassa tapauksessa jonkin karjan kaikki lehmät ”käynnistetään” keinotekoisesti. Toimintatavan eettisyys nousee viimeistään silloin ajankohtaiseksi.

Hormonien käyttöä hedelmällisyyden parantamiseksi tulee tilatasolla pohtia akselilla haluttu/toteutunut tuotostaso, haluttu/toteutunut poikimaväli, kuinka monta % lehmistä hoidettu hormoneilla saman vuoden aikana. Nyrkkisäännöksi voi antaa, että jos tuotos on 8000- 10.000 kg tasoa ja poikimaväli on alle 400 päivää ja hormonihoitoja on annettu alle 20 prosentille lehmistä kiimakierron normalisoimiseksi on tilanne melko hyvin hallinnassa. Peruslähtökohtana on joka tapauksessa edelleen se, että lehmien tulisi kyetä toimimaan hormonitoiminnoiltaan normaalisti, vaikka tuotokset lisääntyvät. Vai onko?

Omaa kemiallisten aineiden käyttöpolitiikkaa kannattaa miettiä tilatasolla. Eläinlääkkeiden kohdalla tärkeitä asioita ovat hoitokertojen määrät antibiooteilla ja hormoneilla vuoden aikana, sekä stafylokokkien penisilliiniresistenssistä eroon pääseminen.

Laura Kulkas

Takaisin [+]